Callanley

Accord



Nimi Accord "Aatu" Rekisterinumero VH05-031-8289
Rotu, sukupuoli suomalainen puoliverinen, ori Koulutustaso ko He A re 160cm
Syntymäaika, ikä 01.09.2008, 20v Omistaja Callanley, VRL-06934
Säkäkorkeus, väri 166cm, punaruunikko KasvattajaRosa Mäenpää

Ikääntyy satunnaisesti
Täyttänyt 3v 01.12.2008



Saavutukset

ERJ-I
(6+52+22+15+10 = 105p)
Syyskuun laatuarvostelutilaisuus 2012

SPL-I
(14-19-20-20-20-08 = 101p)
Joulukuun laatuarvostelutilaisuus 2012
Erittäin hieno rotunsa edustaja! Kivan simppeli ja selkeä luonne, joka menetti yhden pisteen pienoisten kirjoitusvirheiden takia. Erittäin hyvä ja kattava sukuselvitys, josta yksi bonuspiste. Orin molemmat arvosteltavat jälkeläiset ovat hienosti pärjänneitä. Runsas määrä päiväkirjamerkintöjä takasi lisäpisteet, mutta myös aiempi laatismenestys palkittiin.

YLA2
(32-38-30-35 = 135p)
Maaliskuun laatuarvostelutilaisuus 2013

KTK-II
(17-17-17-19 = 70p)
Heinäkuun kantakirjatilaisuus 2013
Ryhdikäs mutta jotenkin tammamainen olemus,
selkeä säkä, hyvänmittainen runko, takaosa hieman lattea,
laskeva lautanen, etujalat takanojoiset.


Luonnekuvaus

Aatu on luonteeltaan rauhallinen ja rento ori, joka ei pienistä hätkähdä. Se on nuoresta asti ollut hyvin rohkea ja pomminvarma tapaus, jonka uskaltaisi antaa melkein kenen tahansa käsiteltäväksi. Osaa Aatu toki olla orimainenkin, varsinkin tammoja nähdessään! Kauniit leidit saavat yhä tämän vanhuksen puntit tutisemaan, ja tammoille Aatu esitteleekin mielellään kaiken maailman piffit ja paffit. Hoitaessa Aatu seisoo paikoillaan kuin tatti, alahuuli lerppuen ja silmät kiinni. Se antaa tuntemattomienkin ihmisten käsitellä itseään, ja näinollen eläinlääkärin tarkastukset ja kengitykset sujuvat Aatun osalta ongelmattomasti. Ori nauttii kaikenlaisesta huomiosta ja varsinkin rapsutuksista. Kavioita putsatessa Aatu nostaa jalkansa automaattisesti ylös, ja se kilttinä poikana myös kannattelee jalkansa itse. Aatu antaa harjata itsensä joka puolelta kiltisti, ja se malttaa olla paikoillaan vaikka harjaustuokio venyisi pitkäksikin. Varustaessa Aatu on oma unelias itsensä, ja hoitaja saa rauhassa paketoida orin suojiin, satulaan ja suitsiin. Taluttaessa Aatu kävelee hitaasti lompsien taluttajan takana tai sivulla. Ori ei koskaan kiirehdi turhia, vei sen sitten tarhaan, karsinaan tai kentälle.

Ratsastaessa Aatu on rauhallinen ja kuuliainen. Ori on hyvin herkkäsuinen ja muutenkin tarkka ratsastajan istunnasta, ja se hermostuu jos ratsastaja on kovakätinen tai istuu kuin perunasäkki. Osaavan ja hyvin pehmeäkätisen ratsastajan alla Aatu on parhaimmillaan. Se on melko hitaasti syttyvä ratsu, joka ei ole heti into piukassa menossa eteenpäin kun ratsastaja istuu sen selkään. Alkuverkassa Aatu pitää herätellä kunnolla ja ratsastaa se kuulolle tekemällä paljon siirtymisiä. Kunnollisen verryttelyn jälkeen Aatu alkaa reipastumaan ja kulkemaan pyöreänä, ja silloin se on hyvin miellyttävä ja melkein ajatuksen voimalla toimiva ratsu. Maastossa Aatu on varmajalkainen ja tasainen, eikä se säiky liikennettä. Ori rakastaa maastoilua ja varsinkin laukkapätkillä se on aina intoa täynnä.

Esteradalla Aatu on kuin kala vedessä. Ori on innokas esteratsu, joka kuitenkin pysyy helposti ratsastajan hanskassa, eikä kuumu liikaa. Se on ehdottoman varma hyppääjä, joka kieltää vaan silloin jos ei ole muuta vaihtoehtoa. Ori lähestyy esteitä reippaasti ja rohkeasti, ja se hyppää kiltisti yli vaikka ratsastaja olisi lähestymisissä vähän hukassa. Aatulla on varovainen ja kevyt hyppytyyli sekä matkaavoittava laukka, joiden avulla esteradat sujuvat useimmiten nopeasti ja puhtaasti. Ori on kunnolla verryteltynä notkea ja taipuisa myös tiukemmissa kurveissa, mutta parhaimmillaan se on sellaisilla radoilla joissa ei tarvitse tehdä hurjan tiukkoja käännöksiä.

Kilpailutilanteissa Aatu on kuumempi ja terävämpi ratsastaa kuin kotikentällä. Se ei stressaannu matkustamisesta, mutta kilpailupaikan hälinä ja väenpaljous hermostuttavat oria yhä hieman. Aatun pitää saada hetken aikaa tarkkailla kisapaikan tapahtumia, jotta se uskaltaisi rentoutua. Verryttelyssä ori pitää ratsastaa heti kunnolla avuille ja eteenpäinpyrkiväksi. Aatu on kilpailutilanteissa yleensä huomattavasti reippaampi kuin kotona, mutta se saattaa joskus heittäytyä vähän sähläksi. Radalla ei pitäisi tulla mitään ongelmia vastaan, kunhan Aatun verryttelee kunnolla. Aatu on ongelmaton lastata ja kuljettaa.




Sukutaulu

i. Crush
fwb, 170cm, trn
ii. Compliment
fwb, 172cm, trn
iii. Wagner
fwb, 169cm, rn
iie. Bravo
fwb, 171cm, trn
ie. Ninette
fwb, 168cm, prn
iei. Highway II
hann, 169cm, prn
iee. Maya
fwb, 163cm, rt
e. Navarina
fwb, 165cm, prt
ei. Larry
fwb, 167cm, prt
eii. Atlantic
fwb, 162cm, rt
eie. Marinka
fwb, 168cm, prt
ee. Contessa SWE
swb, 162cm, prn
eei. Ferrari
swb, 164cm, rn
eee. Forelle
swb, 162cm, prn


i: Crush oli tummanruunikko esteratsu, joka parhaimmillaan kilpaili 160cm luokissa. Säkäkorkeutta Crushilla on 170cm. Crush syntyi Niemelän hevostilalle ja varsa oli hyvin odotettu hienon sukunsa takia. Jo varsa-aikoinaan sitä käsittelevät ihmiset saivat ison haasteen eteensä, sillä ori oli luonteeltaan hyvin tempperamenttinen ja haastava, mutta se toimi oikeissa käsissä loistavasti. Sen ratsukoulutus alkoi hieman hapuillen, sillä aluksi ei meinannut löytyä Crushille sopivaa ratsastajaa, koska yhteistyön pitäisi sujua saumattomasti jotta ori tottelisi. Etsinnän jälkeen sopvia ratsastaja löytyi, ja myöhemmin tämä samainen ihminen alkoi myös kilpailla Crushilla. Kilpailutulokset määräytyivät ihan siitä, millä mielellä ori oli. Huonoina päivinään se meni radat läpi pahempia yrittämättä ja puomit kolisten, kun taas hyvinä päivinään se oli hyvin varovainen ja ketterä ja suoritti radat hienosti. Onneksi Crushilla oli enemmän näitä hyviä päiviä. Orin täytettyä 17-vuotta se siirtyi kokonaan siitokseen, ja pääsi viettelemään leppoisia siitosorin päiviä kasvattajansa tilalle. Tarhassa sattunut onnettomuus kuitenkin päätyi tämän upean hevosen kohtaloksi, sillä Crush teloi jalkansa niin pahasti ettei edes leikkauksella olisi voitu taata jalan paranemista. Ori jätti kuitenkin jälkeensä monia hienoja jälkeläisiä, joista varmasti tullaan vielä kuulemaan!
ii: Compliment oli hienoliikkeinen 172cm korkea tummanruunikko suomalainen puoliveriori. Sen on kasvattanut Niemelän hevostila, ja ori elikin koko elämänsä kasvattajansa hoivissa. Compliment, tutummin Komppi, kilpaili esteillä 160cm luokissa. Ori menestyi kisoissa hyvin, ja se kilpaili saman ratsastajan kanssa koko kilpauransa ajan. Esteradoilla Kompin valttikortteina toimivat hyvä ja matkaavoittava laukka, sekä loistava hyppytekniikka. Luonteeltaan ori oli säpäkkä ja ajoittain vähän hankalahko käsitellä, mutta ratsastaessa täydellisen kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä. Orin täytettyä 16-vuotta se siirtyi maineikkaalta kisauralta jalostukseen, ja se jätti jälkeensä toinen toistaan parempia varsoja. Komppi periytti jälkeläisilleen upeita liikkeitä. Ori lopetettiin jalkavaivojen vuoksi 21-vuotiaana.
iii: Wagner oli 169cm korkea ruunikko suomalainen puoliveriori. Ori asui ensimmäiset viisi elinvuottaan kasvattajansa hoivissa, kunnes se myytiin Niemelän hevostilalle. Se oli nuoresta asti hyvin omapäinen ja haastava ori, joka ei antanut mitään ilmaiseksi. Wagneria alettiin treenaamaan kilpailukuntoon heti oston jälkeen, ja sen kohdalle asetettiin suuret odotukset. Orilla oli moitteeton hyppytekniikka sekä taisteluntahtoinen luonne, joiden avulla se pärjäsi 160cm esteradoilla hienosti. Se oli aikanaan lähes voittamaton, ja kilpailu toisensa jälkeen ori tuli voittajana kotiin. Wagner kilpaili 18-vuotiaaksi saakka, kunnes se vihdoin sai jäädä ansaitulle kisaeläkkeelle. Ori toimi viimeiset vuotensa jalostusorina, ja se jätti muutamia hyvin paljon isänsä kaltaisia jälkeläisiä niin hyppykapasiteetin kuin luonteensakin puolesta. Ori nukkui pois omassa karsinassaan 26-vuotiaana.
iie: Bravo oli yksi Niemelän kantatammoista. Se oli 171cm korkea tummanruunikko tamma, jonka päätä koristi tähtipiirto. Bravon suku tulee saksasta, ja tammasta löytyi myös himpun verran täysiveristä. Bravo starttasi muutaman kerran 120-130cm esteluokissa, ja se sijoittuikin muutamissa kilpailuissa. Tamman hermot eivät kuitenkaan kestäneet ainaista matkustelua, joten se jäi pelkäksi harrasteratsuksi. Kotona tamma suoritti hienosti 140cm esteratoja. Bravo oli luonteeltaan melko kovapäinen tamma, joka oli aina energisellä tuulella. Se omasi hyvän hyppytekniikan ja näyttävät liikkeet. Tamma pyörähti myös näyttelyissä pari kertaa, joissa se sai kehuja rakenteestaan. Bravolla on yhteensä viisi jälkeläistä. Tamma lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi kunnioitettavassa 29 vuoden iässä.
ie: Ninette oli sirorakenteinen 168cm korkea punaruunikko FWB-tamma. Sen isän sukujuuret tulevat Saksasta, mutta tamma itse on syntynyt Suomessa. Ninette ostettiin 5-vuotiaana kasvattajaltaan Niemelän tilalle. Tammasta suunniteltiin vanhempiensa tapaan isojen luokkien esteratsua. Lyhyen kilpauransa aikana tamman potentiaali ylsi 150cm luokkiin saakka, ja se ehtikin voittaa ja sijoittua muutamissa luokissa ennen kun se joutui jännevamman takia jäämään varhaiseläkkeelle. Ninette jätettiin tilalle siitostammaksi, sillä tammalla oli sen verran hyvä suku ja rakenne, että olisi ollut tuhlausta lopettaa se. Jälkeläisiä Ninetellä on seitsemän, ja niistä useimmat ovat kilpailleet hyvin tuloksin estekisoissa. Ninette jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana pahan ähkyn takia.
iei: Highway II oli raamikas ja komealla ulkonäöllä varustettu hannoverori. Se myytiin Saksasta Suomeen orin oltua 2-vuotias. Highway II oli 169cm korkea ja väriltään punaruunikko. Ori tulee arvostetusta suvusta, ja sen isä on hieno esteori Highway, jonka mukaan Highway II, tuttujen kesken Hikke, nimettiin. Hikke oli luonteeltaan oikea energiapakkaus ja yllättävänkin kiltti ja mukava hevonen. Se oli satulan alla tulinen ja haastava estehevonen, mutta muuten todella hyvätapainen ori. Hikke kilpaili 160cm esteluokissa vaihtelevalla menestyksellä. Sillä oli kaikki hyvän kilpahevosen ominaisuudet, mutta se oli hyvin haastava ja kuuma ratsastaa, eikä sen ratsastajat aina päässeet orin kanssa yhteisymmärrykseen. Hikke siirtyi pelkkään jalostuskäyttöön vuosia kestäneen kisauransa jälkeen. Ori kuoli äkillisen ähkyn seurauksena jo 20-vuotiaana.
iee: Maya oli kaunis rautias suomalainen puoliveritamma, jonka päätä koristi leveä läsi. Maya oli sirorakenteinen ja 163cm korkea estesukuinen tamma. Se kilpaili 120cm esteluokissa ja menestyi kohtalaisen hyvin. Mayalla oli hyvä hyppytekniikka, mutta se oli vähän turhan arka hyppääjä. Tamma tarvitsi paljon ratsastajan rohkaisua esteradoilla, sillä se kielteli helposti. Mayalla olisi ollut potentiaalia isoillekin radoille, mutta epävarmuutensa vuoksi siitä ei koskaan tullut sen kummempaa kilpahevosta. Se jäi siitostammaksi 10-vuotiaana, ja sillä on neljä jälkeläistä.

e: Navarina on kaunis ja hyväsukuinen 165cm korkea puoliveritamma. Se syntyi Mäenpään talliin ja onkin asunut siellä koko ikänsä. Luonteeltaan tämä punarautias läsipäinen tamma on hyvin rauhallinen ja helppo käsitellä, ratsastaessa se on reipas ja yhteistyöhaluinen. "Rinni" on kilpaillut pääasiassa este- ja kenttäkilpailuissa, joista varsinkin kenttäratsuna se on menestynyt. Esteitä Rinni on kilpaillut aina 150cm luokkiin saakka ja saanut myös sieltä hyviä tuloksia. Tamma on hyvärakenteinen ja saanut näyttelyissä I-palkintoja, ja sitä on kehuttu muunmuassa hienoista liikkeistään. Varsinkin laukka sillä oli hieno ja suuri, ja este- sekä kenttäradoilla tamman laukka toimi melkeimpä valttina. Kilpauransa jälkeen tamma siirty siitokseen, ja sillä on kaikenkaikkiaan kuusi jälkeläistä Accord mukaanlukien. Tamma on periyttänyt jälkeläisilleen hienoja liikkeitään sekä hyvää rakennetta.
ei: Larry oli hyväluonteinen 167cm korkea FWB-ori, joka kilpaili este- ja kenttäratastuksessa. Väriltään Larry oli punarautias, ja sen jokaista jalkaa koristi korkeat sukat. Larry syntyi Arvilan talliin, josta se myytiin vuoden ikäisenä Mäenpään tilalle. Ori aloitti kilpailemisen 5-vuotiaana rataesteillä, ja se kilpaili 140cm luokissa. Larrylle kertyi mukavasti sijoituksia esteradoilta, ja varsinkin sen hienosta hyppytekniikasta oli radoilla paljon apua. Orilla alettiin kilpailemaan myös kenttäratsastusta kun se oli täyttänyt 10-vuotta. Kenttäkisoissa Larry menestyi hyvin, yltäen useille voittosijoille vaikeissa luokissa. 17-vuotiaana Larryn kisaura päätettiin lopettaa, sen kilpailtua jo useita vuosia enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Ahkerasta kilpailemisesta huolimatta ori oli oikein hyvässä kunnossa, eikä sen jaloissakaan ollut mitään sanomista. Larry siirtyikin jalostusoriksi, ja se jätti jälkeensä useita hyvällä hyppytekniikalla varustettuja jälkeläisiä. Ori lopetettiin 26-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.
eii: Atlantic oli 162cm korkea suomalainen puoliveriori. Atlantic oli väriltään rautias tähtipää, ja rakenteeltaan hieman raskaampaa mallia. Orin isän puolen suvusta löytyy paljon holsteinverta, mutta emänsä puolelta löytyy pitkälti vain suomalaisia hevosia. Atlantic oli koko elämänsä kasvattajansa omistuksessa, eikä orin kasvattaja suostunut lukuisista ostotarjouksista huolimatta myymään oria. Vaikka Atlantic ei ollut säkäkorkeudeltaan kovinkaan suuri, pärjäsi se silti isojen hevosten lailla 160cm luokissa. Orilla oli uskomaton hyppykapasiteetti ja voitontahtoinen luonne, joiden avulla se sijoittui useissa kilpailuissa. Ori voitti myös arvokilpailuita ja se kilpaili yhden kauden ulkomailla oman ratsastajansa kanssa. 17-vuotiaana ori jätettiin menestyksekkään kisauran loputtua siitosoriksi, ja se oli tammanomistajien keskuudessa hyvin suosittu. Ori astui lukuisia tammoja, ja yhä näinä päivinä se on arvostettu nimi suomalaisten estehevosten sukutauluissa. Atlantic lopetettiin 30 vuoden iässä vanhuuden vaivojen vuoksi.
eie: Marinka oli punarautias suomalainen puoliveritamma. Se edusti rakenteeltaan vähän sirompaa tyyppiä, ja säkäkorkeutta sillä oli 168cm. Marinka ostettiin Arvilan tallille tamman ollessa vain 1-vuotias. Siitä kasvoi hyväluonteinen, kiltti tamma, joka toimi ratsastaessa kuin ajatuksen voimalla. Se oli hyvin kuuliainen hevonen, joka tahtoi aina parhaansa mukaan miellyttää ihmistä. Marinka kilpaili 130cm esteluokissa kohtalaisen hyvin tuloksin, mutta sillä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ruutia pärjätäkseen suuremmilla radoilla. Tamma starttasi myös muutamissa kenttäkilpailuissa, ja se myös sijoittui kerran. Tamma jäi harrasteratsuksi ja siitostammaksi, ja se sai kolme jälkeläistä. Marinka kantakirjattiin II-palkinnolle.
ee: Contessa SWE syntyi Ruotissa, ja se oli punaruunikko SWB-tamma. Se myytiin Suomeen 6-vuotiaana, ja tamma siirtyikin melkein heti kilpailukäyttöön. Se on estepainoitteisesta suvusta, ja sen suvussa onkin paljon hienoja ruotsalaisia kisahevosia. Contessa kilpaili 150cm luokissa menestyksekkäästi, ja se oli yksi aikansa parhaita estetammoja. Se oli erittäin kilttiluonteinen tamma, mutta ratsastaessa kuitenkin sopivan säpäkkä ja taisteluntahtoinen. Sillä oli todella suuret askeleet, vaikka sen säkäkorkeus olikin "vain" 162cm. Contessan kisaura lopetettiin tamman täytettyä 16 vuotta. Se siirtyi siitostammaksi, mutta tiinehtymisongelmien takia se jätti jälkeensä vain kaksi varsaa. Contessa lopetettiin kunnioitettavassa 27-vuoden iässä vanhuuden vaivojen vuoksi.
eei: Ferrari oli 164cm korkea ruunikko ruotsinpuoliveriori. Se oli melko kipakkaluonteinen tapaus, jota kuvailtiin joskus jopa ilkeäksi. Se oli esteratsu, joka kilpaili menestyksekkäästi 150cm esteluokissa. Satulan alla se oli kuuma ja haastava kilparatsu, joka rakasti hyppäämistä. Ori ei koskaan pettänyt sen kohdalle asetettuja odotuksia, vaan se sijoittui uskomattoman monissa kilpailuissa ja oli yksi aikansa kuuluisampia hevosia Ruotsissa. Se oli pahamaineisesta luonteestaan huolimatta suosittu jalostusori, ja ori jättikin jälkeensä useita toinen toistaan hienompia jälkeläisiä. Kisauransa se lopetti 16-vuotiaana, ja viimeisinä vuosinaan se vietti leppoisaa elämää kasvattajansa luona.
eee: Forelle oli 162cm korkea ruotsinpuoliveritamma, väriltään punaruunikko. Se oli oikein hyvärakenteinen yksilö, joka kantakirjattiin I-palkinnolla. Tamma oli melko tuntemattomasta suvusta, josta löytyi sekalaisesti este- ja kouluhevosia. Forelle oli kilttiluonteinen ja rauhallinen tamma, ja ratsastaessa vähän laiskempaa sorttia. Siitä koitettiin leipoa kilparatsua esteradoille, mutta tamma stressasi kilpailutilanteita liikaa. Se ehti käydä muutamaan otteeseen radalla, mutta yleensä se kielsi itsensä ulos. Kotona tamma suoritti rohkeasti 130cm ratoja, ja koulupuolella se taitoi myös vaativampiakin liikkeitä. Tamma sai yhden jälkeläisen 6-vuotiaana, ja se siirtyi kokonaan jalostuskäyttöön 14-vuotiaana. Sillä on neljä jälkeläistä, joista kaikki ovat tammoja.


Jälkeläiset

28.05.2010 ori Lancelot HWK e. Don't Ask HT
16.07.2010 tamma Amulet S e. Amy
16.01.2012 tamma Aimi Dai HWK e. Hocus Pocus
06.03.2012 ori Alacazam Ley e. Tambourine
06.06.2012 tamma Graftham Cecily e. Dakota Lily
10.07.2012 ori KA Thranduil e. Lost Cherise
29.08.2012 tamma Amalthea Ley e. Itsy Bitsy Spider
05.10.2012 ori Oscar Wilde Solo e. Corinna L.A.
25.02.2013 ori Go the Distance Ley e. Brescia
06.03.2013 ori Byzanthine Venice e. Eshebrew
12.04.2013 tamma Lavender Ley e. Lucretia
03.05.2013 ori Avenger Ley e. Kreszentia


Kilpailukalenteri

65 ERJ:n alaista sijoitusta


19.02.2009 kutsu - 140cm - 6/40 (ERJ)
24.02.2009 kutsu - 140cm - 6/40 (ERJ)
26.02.2009 kutsu - 140cm - 6/40 (ERJ)
27.02.2009 kutsu - 140cm - 5/40 (ERJ)
06.03.2009 kutsu - 130cm - 6/50 (ERJ)
25.03.2009 kutsu - 120cm - 7/100 (ERJ)
22.04.2009 kutsu - 130-140cm - 1/39 (ERJ)
25.04.2009 kutsu - 140cm - 3/40 (ERJ)
26.04.2009 kutsu - 140cm - 3/40 (ERJ)
28.04.2009 kutsu - 130cm - 1/50 (ERJ)
30.04.2009 ERJ Cup - 130cm - 9/153 (ERJ)
07.05.2009 kutsu - 160cm - 2/27 (ERJ)
07.05.2009 kutsu - 130cm - 4/19 (ERJ)
19.05.2009 kutsu - 140cm - 6/40 (ERJ)
19.05.2009 kutsu - 150cm - 4/40 (ERJ)
29.05.2009 kutsu - 160cm - 3/30 (ERJ)
05.06.2009 kutsu - 160cm - 1/21 (ERJ)
26.06.2009 kutsu - 130cm - 7/50 (ERJ)
16.10.2009 kutsu - 160cm - 6/96 (ERJ)
03.02.2011 kutsu - 160cm - 2/30 (ERJ)
11.02.2011 kutsu - 160cm - 1/70 (ERJ)
23.08.2011 kutsu - 160cm - 5/60 (ERJ)
23.01.2012 kutsu - 160cm - 1/30 (ERJ)
24.01.2012 kutsu - 160cm - 4/30 (ERJ)
03.02.2012 kutsu - 160cm - 3/30 (ERJ)
09.02.2012 kutsu - 160cm - 4/50 (ERJ)
09.02.2012 kutsu - 160cm - 3/50 (ERJ)
10.02.2012 kutsu - 160cm - 3/40 (ERJ)
11.02.2012 kutsu - 160cm - 2/50 (ERJ)
11.02.2012 kutsu - 160cm - 7/50 (ERJ)
12.02.2012 kutsu - 160cm - 5/30 (ERJ)
13.02.2012 kutsu - 160cm - 4/30 (ERJ)
15.02.2012 kutsu - 160cm - 3/30 (ERJ)



19.02.2012 kutsu - 160cm - 3/30 (ERJ)
19.02.2012 kutsu - 160cm - 4/40 (ERJ)
20.02.2012 kutsu - 160cm - 4/30 (ERJ)
21.02.2012 kutsu - 160cm - 1/30 (ERJ)
21.02.2012 kutsu - 160cm - 4/30 (ERJ)
22.02.2012 kutsu - 160cm - 1/50 (ERJ)
23.02.2012 kutsu - 160cm - 1/40 (ERJ)
29.02.2012 ERJ Cup - 160cm - 8/152 (ERJ)
01.03.2012 kutsu - 160cm - 3/30 (ERJ)
02.03.2012 kutsu - 160cm - 5/30 (ERJ)
04.03.2012 kutsu - 160cm - 3/30 (ERJ)
10.03.2012 kutsu - 160cm - 4/30 (ERJ)
11.03.2012 kutsu - 160cm - 2/30 (ERJ)
12.03.2012 kutsu - 160cm - 5/30 (ERJ)
14.03.2012 kutsu - 160cm - 3/30 (ERJ)
15.03.2012 kutsu - 160cm - 3/30 (ERJ)
19.03.2012 kutsu - 160cm - 4/30 (ERJ)
19.03.2012 kutsu - 160cm - 6/100 (ERJ)
22.03.2012 kutsu - 160cm - 1/100 (ERJ)
30.03.2012 kutsu - 160cm - 5/50 (ERJ)
03.04.2012 kutsu - 160cm - 7/100 (ERJ)
04.04.2012 kutsu - 160cm - 2/60 (ERJ)
05.04.2012 kutsu - 160cm - 6/60 (ERJ)
07.04.2012 kutsu - 160cm - 7/50 (ERJ)
13.04.2012 kutsu - 160cm - 4/40 (ERJ)
16.04.2012 kutsu - 160cm - 6/40 (ERJ)
17.04.2012 kutsu - 160cm - 5/40 (ERJ)
19.04.2012 kutsu - 160cm - 5/30 (ERJ)
20.04.2012 kutsu - 160cm - 3/40 (ERJ)
22.04.2012 kutsu - 160cm - 3/40 (ERJ)
22.04.2012 kutsu - 160cm - 2/30 (ERJ)
25.04.2012 kutsu - 160cm - 3/30 (ERJ)



9 KERJ:n alaista sijoitusta


09.04.2012 kutsu - CCI/CIC2 - 6/40 (KERJ)
10.04.2012 kutsu - CCI/CIC2 - 1/40 (KERJ)
16.04.2012 kutsu - CCI/CIC2 - 5/50 (KERJ)
27.05.2012 kutsu - CCI/CIC2 - 2/30 (KERJ)



06.06.2012 kutsu - CCI/CIC2 - 5/40 (KERJ)
17.06.2012 kutsu - CCI/CIC2 - 4/50 (KERJ)
20.06.2012 kutsu - CCI/CIC2 - 5/50 (KERJ)
25.06.2012 KERJ Cup - CCI/CIC2 - 5/57 (KERJ)



NJ-näyttelyt


27.02.2009 Arwyn - suomalaiset puoliveriorit - LKV3, irtoSERT, JS (NJ)
14.02.2013 Karman Suomenhevoset - suomalaiset puoliveriset - LKV5, KuMa, JS (NJ)



Päiväkirja & valmennukset

10.01.2012, estevalmennus, omistajan kirjoittama
Tänään Aatulla oli estevalmennus, jonka piti tallimme valmentaja Karl. Tarkoituksena oli hypätä rataa, jossa estekorkeus on 150-160cm. Alkuverryttelyissä Aatu oli tapansa mukaan hieman tahmea ja sitä joutui ratsastamaan ihan kunnolla eteen. Teimme alkuverryttelyssä paljon siirtymisiä ja taivutteluja, ja pikkuhiljaa Aatu alkoi tuntua paremmalta ratsastaa. Lämmittelyesteenä oli metrinen pysty, jota hypättiin pari kertaa molempiin suuntiin. Estettä lähestyessä Aatu selkeästi innostui ja pienten yhteistyöongelmien vuoksi puomi tippui ensimmäisellä hyppykerralla. Toisella yrityksellä meni paljon paremmin, kun Aatu malttoi kuunnella apuja ja odottaa. Estettä nostettiin 150cm korkuiseksi, ja se hypättiin vielä kerran molempiin suuntiin. Aatu suoritti molemmilla kerroilla esteen lennokkaasti ja siististi. Sitten olikin vuorossa itse rata, jossa oli vain neljä estettä: pystyeste, trippeli ja 2-osainen sarja. Esteet oli sijoiteltu niin, että käännöksistä tulisi tiukkoja ja näinollen vaativia. Aatu lähtikin pienistä avuista kuin tykinkuula liikkeelle, ja hyppäsi turhankin ilmavasti ensimmäisen pystyn. Rata jatkui pystyltä sarjalle, ja vaikka mutkassa Aatu ei kääntynyt ihan niin hyvin kun olisi tarvinnut, menivät sarjan molemmat osat silti puhtaasti. Seuraavana oli trippeli, jonka Aatu hyppäsi yllättäen vähän kaukaa. Radan jälkeen Aatu tuntui käyvän vähän ylikierroksilla. Valmentaja pyysi tulemaan radan vielä uudestaan, tavoitteena oli saada kaikki tiet ja lähestymiset nappiin. Vaikka ori kävikin yllättävän kuumana, onnistui rata mielestäni aivan täydellisesti, ja käännöksetkin sujuivat huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä yrityksellä. Lopuksi hyppäsimme 120 senttistä pystyä pari kertaa, jonka jälkeen alettiin loppuravailemaan. Valmentaja oli sanojensa mukaan hyvin tyytyväinen Aatun suoritukseen, ja kehui orin olevan hyvässä kunnossa ja paljon energisempi kuin mitä se on viime kuukausina ollut.

15.01.2012, päiväkirjamerkintä
Aatua on treenailtu ahkerasti viimeaikoina, ja se on tammikuussa palannut pieneltä kisatauolta ihan hyvin tuloksin. Aatun kisauran on tarkoitus jatkua vielä ainakin parin kuukauden verran, mutta viimeistään kesällä ori pääsee kisaeläkkeelle. Tavoitteena onkin saada ori nyt alkuvuonna laatisvalmiiksi. Aatu on ollut treeneissä yllättävän energinen, ja tuntuu että mitä enemmän tulee ikää mittariin, sitä enemmän orista löytyy myös vauhtia! Sitä ei tosiaan vanhuus paina, vaan ori hyppää yhä kevyesti ja innokkaasti esteen kuin esteen. Yhtä kilttinä se on kuitenkin pysynyt, ja ori on yhä yksi ehdottomista lemppareistani. Lähipäivinä odotellaan Aatun jälkeläistä syntyväksi, tarkoituksena olisi jättää varsa kotiin seuraamaan isänsä jalanjälkiä.

30.01.2012, koulu-/estevalmennus, omistajan kirjoittama
Tänään treenasin Aatua ilman valmentajan avustusta. Tarkoitus oli ratsastaa aluksi koulua ja lopuksi hypätä pienempiä esteitä. Heti orin selkään noustuani tunsin sen olevan aika tahmealla päällä. Kävelin sen kanssa pitkät alkukäynnit ennen kuin lyhensin ohjia ja aloin kunnolla ratsastamaan oria. Ensimmäiseksi teimme käynnissä paljon voltteja ja pyrin saamaan Aatun vetreämmäksi. Teimme myös käynti-pysähdys -siirtymisiä, jotta saisin Aatun paremmin kuulolle ja reagoimaan pieniinkin apuihin. Pikkuhiljaa Aatu alkoi olemaan hyvin kuulolla käynnissä, joten nostin ravin. Taivuttelin oria ravissa hetken ja tein ravi-pysähdys-ravi -siirtymisiä. Aatu liikkui nätisti ja tuntui reippaammalta kuin alkutunnista. Seuraavaksi teimme pohkeenväistöä ravissa. Aatu toimi kuuliaisesti ja pohkeenväistöt sujuivat niin hienosti että varmasti kouluponitkin muuttuivat kateudesta vihreiksi! Väistöjen jälkeen käveltiin hetki välikäyntejä. Hetken käveltyämme vuorossa oli laukannostot. Nostin ensin laukan oikeaan kierrokseen ja laukkasin pääty-ympyrällä pari kierrosta. Sitten kokeilimme kahdeksikolla laukanvaihtoja. Aatu kulki nätisti peräänannossa ja tuntui jopa aika innokkaalta. Ensimmäinen laukanvaihto meni vähän mönkään, kun ori päätti vastata pyyntöihini ei-niin-pienellä pukilla. Sain kuin sainkin pidettyä tasapainoni ja jatkettua tehtävää, nyt vähän skarpimpana ja terävemmillä avuilla. Laukka vaihtuikin sitten vähän paremmin, ja jatkoimme tehtävää niin kauan että laukanvaihdot alkoivat sujumaan joka kerralla. Kiitoksesti hyvästä työstä taputin Aatua ja annoin sen hetken ravata rentona suoraa uraa. Maneesiin oli jäänyt aikaisemmista estetreeneistä pari pienempää estettä, joilla oli korkeutta 80cm. Oli sarja, jonka ensimmäinen osa oli pysty ja toinen okseri. Lisäksi oli yksittäinen pystyeste. Aloitimme hyppäämällä laukassa yksittäistä pystyä, ja hyppäsimme sen pari kertaa. Aatu hyppäsi esteen innokkaasti ja puhtaasti. Jatkoimme pystyltä vielä kerran sarjalle. Ori suoritti sarjankin varmasti ja energisesti, vaikka se onkin tottunut hyppäämään vähän suurempia esteitä. Onnistuneisiin hyppyihin oli hyvä lopettaa, joten menimme loppuravit antaen orin venyttää eteen ja alas. Tämän jälkeen kävelimme vielä pitkät loppukäynnit maneesissa, sillä ilta oli jo niin pitkällä etten viitsinyt mennä pimeällä maastoon kävelemään.

26.02.2012, päiväkirjamerkintä
Aatu on ollut koko alkuvuoden kisoissa oikein hyvä, ja menestynyt myös kiitettävästi. Viimeisimmistä kisoista orille tulikin kaksi voittoa 160cm luokista! Lupaavissa tunnelmissa jatkamme Aatun kisaputkea, ja toivottavasti pian orilla olisi sijoitukset kasassa, jotta päästäisiin laatuarvosteluihin. Tänään olemmekin viettäneet Aatun kanssa vähän rennomman päivän maastolenkin merkeissä. Aatu ainakin tuntui tykkäävän, kun sai vähän vaihtelua ainaiseen maneesissa treenaamiseen. Seuraavat kilpailut on kalenterin mukaan vasta maaliskuun alussa, joten nyt on muutama päivä aikaa hengähtää ennen seuraavia koitoksia!

27.03.2012, päiväkirjamerkintä
Tänään Aatulla oli rentoilupäivä, joten päätin mennä sen kanssa maastoilemaan. Orin tarhaa lähestyessäni huomasin ilokseni Aatun olevan yltäpäätä mudan peitossa, joten tallissa aloitettiinkin suuri harjausoperaatio. Sain kuin sainkin Aatun muistuttamaan loppujenlopuksi enemmän hevosta kuin mutahirviötä, ja heitin orille vielä varusteet niskaan ennen kuin lähdimme matkaan. Nousin tallin pihassa selkään, ja lähdimme matkaan pitkin hiekkatietä. Menimme melko pitkän tovin käyntiä tietä pitkin ennen kuin käänsin Aatun pienemmälle polulle ja nostin ravin. Ori lähti innokkaasti marssien liikkeelle, ja annoin sen ravata omaa vauhtiaan. Ravattuamme pitkän suoran polun loppuun, hidastin orin käyntiin ja käänsin sen tutulle tielle, jossa yleensä on tapana laukata. Aatu olettikin heti että tielle käännyttyämme saa laittaa hanat auki, ja se ennätti jo laukkaamaan pari askelta ennen kuin sain sen hidastettua. Orin rauhoituttua kehotin sitä raviin, ja se lähti taas innokkaasti liikkeelle. Kun ori tuntui ravissakin niin rauhalliselta eikä se käynyt enää ylikierroksilla, nostin laukan. Laukkasimme melko hidastempoista laukkaa, sillä tie oli vielä vähän upottava ja joistain kohdin liukaskin. Aatu olisi tosin halunnut mennä kovempaa kuin mitä pyysin, mutta se pysyi kuitenkin käsissä. Laukkapätkän jälkeen hidastin orin käyntiin, ja käänsin sen kotiinpäin vievälle polulle. Otin vielä pienen pätkän ravia ennen kuin annoin sen kävellä pidemmin ohjin tallille. Kotiin päästyämme huomasin orin olevan vähintään yhtä mutainen kuin mitä se oli silloin kun hain sen tarhasta, joten tallissa minua odottikin taas pitkä harjaustuokio. Aatu oli vähän hikinen maastoreissun jäljiltä, joten jätin sen hetkeksi loimitettuna talliin ennen kuin vein sen takaisin tarhaan.

01.04.2012 päiväkirjamerkintä
Aatu oli tänään hyvin pirteällä päällä, ja tarhasta haettaessa se nyökytteli päätään innoissaan ja tahtoi kovalla kiireellä talliin. Tarkoituksena oli vähän kouluhömppäillä Aatun kanssa, mutta herran ollessa niin pirteä, päätin pystyttää sille muutaman pienen yksittäisen esteen maneesiin. Estevalmennuksessa me ei olla Aatun kanssa hetkeen oltu, vaan hyppäämiset ollaan suoritettu lähinnä kisoissa. Tein esteistä vaan 80-90cm korkeita, sillä orilla on kuitenkin hypätty viimeaikoina paljon ja muutenkin välillä vaihtelu virkistää. Alkuverkoissa Aatu olikin reipas, mutta kuitenkin oma kuuliainen itsensä. Verkkasin Aatun ripeästi ennen hyppäämistä. Hyppäsimme ensin keskihalkaisijalla olevaa pystyä aina esteen jälkeen suuntaa vaihtaen. Aatu oli innoissaan mutta pysyi kuitenkin nahoissaan. Muutaman kerran hypättyämme otin ravia ja laukkaa suoralla uralla ja sitten käveltiin välikäynnit. Seuraavana tehtävänä tuli 90cm sarja, jossa oli pysty ja okseri. Hyppäsimme sarjan kahdesti ja molemmilla kerroilla puhtaasti. Aatu innostui jopa heittelemään parit ilopukit sarjan jälkeen, kyllä vanhasta hepasta vielä ruutia löytyy! Päätin lopettaa hyppäämisen tähän, sillä orilla olisi vielä muutaman päivän päästä tiedossa muutamat kilpailut ja halusin vähän säästellä sitä. Ravattiin pikaiset loppuravit, ja mentiin loppukäynneiksi maastoon.

06.05.2012, estevalmennus / pau.
Jo puolen tunnin päästä, kello 12.30 maneesiin saapui uusi ratsukko. Aatuksi esitelty hevonen näytti rauhalliselta Maxin noustessa selkään. Käskin alkukäyntien aikana tehdä voltteja tietyn välimatkan välein pelkällä istunnalla, mikä onnistui hyvin molemmilta osapuolilta. Olin kasannut muutaman uuden esteen maneesiin ja tehnyt niistä pienen radan. Rataan sisältyi pystyeste-okseri sarja, kaartava kolmen pystyesteen sarja ja keskellä kenttää oli trippeli. Esteet oli sijoitettu vähän kahdeksikon malliseksi. Käskin ratsukon lähtä lyhyen ravipätkän jälkeen ylittämään kolmen esteen sarjaa laukassa. Esteet olivat vielä 100cm korkeita, ja niillä oli tarkoitus lämmitellä Aatua tulevaa varten. Aatu näytti innokkaalta, mutta samalla myös hyvin rauhalliselta ylittäessään esteitä ja jo muutaman toiston jälkeen pystyin nostamaan esteet 130cm korkeiksi. Kaikki radan esteet olivat tällä hetkellä samankorkuisia. Kerroin Maxille radan idean: kahdeksikon muotoisessa radassa oli hyvin tiukat tiet seuraavalle esteelle, joten harjoituksena oli esteelle ohjaus. Rata etenisi pystyeste-okseri, trippeli, kolmen esteen sarja -järjestyksessä. Ratsukko lähti matkaan ja Aatu selvitti radan hienosti jo ensimmäisellä kerralla Maxin ohjauksen ansiosta. Pystyin nostamaan esteet heti 160cm korkuisiksi. Tällä kertaa Aatu lähti ehkä ihan vähän liian hätiköiden matkaan ja kolautti kavionsa trippelin ylimpään puomiin, joka ei kuitenkaan tullut alas. Tiet nähtävästi olivat tiukkoja, mutta pari selviytyi niistä kunnialla läpi. Käskin toistaa rataa uudestaan ja uudestaan, ja lopulta siinä ei näkynyt enää virheen virhettä. Lopuksi laskin pystyeste-okseri sarjan 40cm korkuiseksi ja käskin ravata loppuravit niiden kautta. Aatu näytti jo hieman väsyneeltä rankan tunnin jälkeen, joten kehotin antamaan pitkät ohjat ja kävelemään loppukäynnit. Maxi näytti itsekin tyytyväiseltä ratsastukseensa ja Aatuun, ja sanoin lopuksi mielipiteeni, että Aatulla on potentiaalia vaikka mihin, sen näkee selvästi.

15.07.2012, päiväkirjamerkintä
Aatu teki paluun näyttelykehiin, osallistuen kaksiin NJ-näyttelyihin. Ori putsattiin ja puunattiin molempia näyttelyitä varten oikein paraatikuntoon. Töitä siinä riittikin, sillä viime viikkoina Aatu on viettänyt hyvinkin vapaata kesälomaa laitumella riekkuen (=itsensä liaten). Ikuisuudelta tuntuneen harjaustuokion ja pesun jälkeen Aatu vihdoin muistutti enemmän hevosta kuin mutahirviötä. Näyttelypaikalle mentäessä Aatu ilmeisesti odotti pääsevänsä esteradalle, ja se tuntui hieman kummastuneelta kun vaunusta ulos astuttuaan se ei nähnytkään esteitä missään. Näyttelykehässä ori seisoi kiltisti ja esitteli parasta raviaan, mutta voittosijoille se ei silti yltänyt. Tulokset olivat ihan odotettavissa, sillä ori on aika tasaisesti aina saanut pelkkiä kunniamainintoja, niin kuin tälläkin kertaa. No, eipä taida Aatusta championia tulla, mutta ei heikohko näyttelymenestys tästä orista sen huonompaa minulle tee! Näyttelypäivien jälkeen ori palasi mutaistamaan itseään laitumelle, ja se saakin nauttia lomailusta koko loppukesän.

29.08.2012, päiväkirjamerkintä
Tänään Aatu pääsi pitkästä aikaa hyppäämään esteitä. Orin kanssa ollaan elokuun ajan lähinnä puskailtu metsissä ja väännetty koulua, mutta nyt päätin ottaa tuumasta toimeen ja hypätä orilla kevyesti. Aatu oli iloisena vastassa kun hain sen tarhasta, ja tällä kertaa se ei ollut edes kovin likainen, vaikka syksysateiden vuoksi tarhat ovat vähän mutaisia. Pikaisen harjaustuokion ja varustamisen jälkeen talutin Aatun kentälle, jossa meitä jo odotti esteet. Aatu oli innokas jo alkukäynneissä, ja pitkä hyppytauko sai orin käymään vähän ylikierroksilla. Tavallisesti Aatu on hyvin helppo ja rauhallinen ratsu, mutta nyt sillä oli vähän ylimääräistä virtaa. Verkkasin orin kunnolla, ja teimme paljon siirtymisiä sekä taivutteluja. Aluksi ratsastin orin kanssa vähän koulukiemuroita, ja säästin hyppäämisen viimeiseksi. Kun viimein oli ensimmäisen hypyn aika, Aatu syöksähti vauhtiin yllättävän terävästi, ja sitä sai hieman pidätellä, vaikka esteet olivat vain metrin hujakoilla. Aatu oli selvästi hyvin iloinen päästessään hyppäämään, ja se suoritti jokaisen esteen puhtaasti ja innokkaasti. Päästipä ori parit ilopukitkin ensimmäisen hypyn jälkeen! Hyppäsimme pari kertaa pystyä ja lopuksi kahden esteen sarjaa, ja sitten ratsastin loppuverryttelyt.

31.08.2012, päiväkirjamerkintä
Aatu olisi tarkoitus ilmoittaa seuraavaan ERJ:n laatuarvostelutilaisuuteen. Aatu on pysynyt hyvässä kunnossa, vaikka se on saanutkin lomailla paljon viimeaikoina. Ori on kuitenkin hyvässä lihassa ja kunnossa, joten tästä on hyvä lähteä treenaamaan sitä taas paraatikuntoon. Tänään ratsastin orin kunnolla hikeen. Patistin Aatun heti kunnolla töihin, ja treenailimme vähän koulukiemuroita. Aatulla oli laiska päivä, ja sitä sai aluksi patistaa oikein kunnolla ennen kuin se virkistyi. Harjoiteltiin enimmäkseen pohkeenväistöä ja muita helpompia asioita. Kouluväännön jälkeen Aatu oli hyvin mukava ja eteenpäinpyrkivä, ja otimme taas lopuksi pari hyppyä. Kentällä oli kaksi 80cm pystyä ja pieni muuri valmiina. Otimme ensin pari hyppyä pystylle, ensin lähestymällä kaukaa ja sen jälkeen kokeilin vähän tiukempaa lähestymistä. Kaikki hypyt sujuivat hyvin ja puhtaasti, joten päätin nostaa toisen pystyn 120cm korkuiseksi. Teimme taas samanlaista tehtävää, eli pieniä lähestymisharjoituksia. Aatu hyppäsi huolettomilla loikilla yli, kerran vähän kolauttaen puomia mutta muuten oikein hienosti. Otin vielä pari hyppyä muurille, ja sen jälkeen lopetin siltä erää. Loppukäyntien ajaksi menimme maastoon.

29.09.2012, päiväkirjamerkintä
Aatu palkittiin ERJ:n laatuarvostelussa I-palkinnolla! Tähän ollaan tähdätty, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen!

25.02.2013, päiväkirjamerkintä
Aatun eläkepäivät ovat sujuneet hyvin. Ori ei ole täysin eläkkeellä, vaan sillä ratsastetaan yhä säännöllisesti, jotta se pysyisi hyvässä kunnossa. Tänään sain tietooni suomalaisten puoliveristen laatuarvostelutilaisuuden tulokset, josta Aatu sai I-palkinnon!

| Ulkoasu © M Layouts | Muokkaus © Callanley | Virtuaalihevonen | Kuvat © Gál Ildikó |